Todellisille selviytyjille ei jaeta stipendejä

Syövästä selviytyjien päivä osuu kalenteriin heti koulujen kevätjuhlan jälkeen. Kevään koulutyön loppuunsaattaminen on ollut kyllä myös yhtä selviytymistä Teinipojan kohdalla ja Teinipoika saakin Anna Rukon Tsemppistipendin. Ei niinkään hyvistä numeroista vaan siitä, että on ylipäätään jaksanut yrittää opiskella sairauden aikana. Isosisko taas pokkaa stipendin toisensa jälkeen ja päättää peruskoulun komeasti koulun toiseksi parhaimmalla keskiarvolla. Lisästipendin olisi kyllä ansainnut hänkin siitä, että saavutti kaiken tämän juuri tämän vuoden aikana.

Kevätjuhlassa näytetään myös Teinipojan uuden rap-biisin musavideo. Vaikka Äiti toki tiesi etukäteen, että se näytetään siellä ja on itse nähnyt videon ja kuullut biisin sen sata kertaa, on tunne yllättävän voimakas ja Äiti yrittää olla itkemättä ja yrittää olla katsomatta muita juhlasalissa istuvia kun näkee monien käsien nousevan pyyhkimään silmäkulmia.

Teinipoika on saanut biisistään paljon hyvää palautetta ja on sanonut haastatteluissa toivovansa, että se antaa voimaa myös muille sairastuneille. Biisi kun on todellinen ”survival”- taistelubiisi luonteeltaan.

Kuitenkin sana ”selviytyjä” tuntuu Äidistä vähän oudolta. Siitä kun Äidillä tulee väkisin mieleen joku, joka on omilla voimillaan ja taidoillaan kamppaillut ja voittanut. Syövän suhteen ei ole niin. Sitä ei voi voittaa omin voimin ja on loppupeleissä sattumanvaraista venäläistä rulettia kuka hyötyy hoidoista ja kuka ei. Nykyisillä kehittyneillä hoidoilla ja hyvällä diagnostiikalla lipas onneksi usein naksahtaa tyhjää ja potilas selviää.

Toinen kysymys on se, että ketä Cancer Survivor- päivänä pitäisi juhlia? Äidin ajatukset asiasta ovat ristiriitaisia : tottakai saa olla kiitollinen, että Teinipoika on tällä hetkellä lääketieteellisesti selviytyjä. Samaan aikaan nousee myös suru ja jonkinlainen selviytyjän häpeä, koska niin monet muut eivät ole selvinneet tai eivät tule selviämään. Ja toisaalta Äiti miettii, että todellisia selviytyjiä on paljon enemmän kuin vain terveiksi julistetut.

Eikö muka vaadi aikamoista selviytymistä perheeltä, läheisiltä ja ystäviltä elää lapsen, sisaruksen, vanhemman tai ystävän syövässä mukana? Silloin elämä on todellista viidakkoa, taistelua elämästä ja kuolemasta. Ja jos taisto ei pääty terveeksijulistamiseen, alkaa läheisillä uusi, vieläkin raskaampi taistelu, varsinainen loppuelämän triathlon. Ja onko kuolema lopuksi häviö? Muulle kuin itse syövälle? Sehän on varmasti se osuus poislähtenyttä, joka ei jatka elämäänsä enää missään muualla. Kristinuskon mukaan kuolema on voitto, maaliviiva, jonka taakse vaikeudet eivät enää ulotu. Siellä saavutetaan tämän pelin kuolemattomuuskoodi vaikka ihmiset monesti toivoisivatkin saavansa sen käyttöön jo täällä. Mutta kuka oikeasti haluaisi elää tällaisessa maailmassa ikuisesti, Äiti miettii.

Kenelle syövästä selviytyneiden päivä siis kuuluu, Äiti miettii. Eikö niille, jotka selviytyvät päivästä toiseen oman tai läheisen syövän kanssa? Jotka uhmaavat kipua ja kuolemaa hymyllään ja rakkaudellaan? Eikö niille, joita syöpä ei saa ”alas” vaan, jotka taistelevat tehdäkseen päivistään merkityksellisen, oli niitä jäljellä paljon tai vähän? Eikö niille, jotka elivät ennen kuin kuolivat?

Olkoon tämä biisi sitten niille, meille, kaikille selviytyjille.

(Kun yksityisyys näin vetäistiin kerralla levälleen, niin tässä linkki Teinipojan artistisivulle Facebookissa. Siellä voi tykkää, klikkaa, jakaa ja kommentoida)

Follow my blog with Bloglovin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s