Huomenna tää päivä on eilinen

Äiti ei ole ehtinyt kirjoittaa viime aikoina. Ei sillä etteikö mielessä olisi asioita, joita haluaisi kirjoittaa, mutta uuden elämän rakentaminen vie kaiken ajan. Kyllä, nyt voidaan sanoa, että jonkinlainen uusi elämä on alkanut. Äiti ei oikein tiedä milloin se tarkalleen ottaen tapahtui, mutta jossain kohtaa Äiti alkoi huomata itsestään toipumisen merkkejä. Ne hetket eivät olleet mitään ihmeellisiä tai edes iloisia hetkiä. Ne olivat vain hämmästyksellä seurattuja huomioita, joissa huomasi taas olevansa kiinnostunut jostain asiasta, jonka luuli masennuksen vieneen elämästä kokonaan. On vaikea selittää sitä tunnetta sellaiselle, joka sitä ei ole kokenut itse. Masennus on kuin dementia: päädyt hämmennyksen tilaan, jossa muistat, että osasit jotain tai pidit jostain, mutta nyt et enää tajua ollenkaan, että miten sen teit tai miksi edes olit siitä kiinnostunut. Äiti ei ihmettele, että kutsumustaan toteuttavien parissa masentuneen itsemurhariski on varmasti korkea. Silloin henkilö voi hukata koko identiteettinsä ja kokea niin musertavaa epäonnistumisen tunnetta kun on hukannut kykynsä tehdä – ja rakastaa – sitä mitä rakasti.

Yhtä kummallisesti kuin masennus iski riippumatta mielialasta, se myös väistyi – ja väistyy – riippumatta mielialasta. Masennus ei ole mieliala. Äiti saattaa olla yhtä turhautunut, surullinen, pettynyt ja tulevaisuuden suhteen pessimisti kuin ennenkin, mutta jostain silti tulee yhtäkkiä halu ja kiinnostus tehdä asioita, jotka kiinnostivat ennen. Äiti tarkkailee itseään hämmentyneenä, kuin ulkopuolelta. Ai, nyt tämä yhtäkkiä kiinnostaa. Nyt yhtäkkiä osaankin taas tätä. Nyt yhtäkkiä jaksan ja pystyn. Mistä tämä nyt tuli?! Ikäänkuin jokin tahmea sumuverho, olisi pyyhitty pois tai jalka, joka painoi jarrua, on nostettu pois. En tehnyt itse tämän eteen muuta kuin annoin hätääntymättä olla. Annoin vain olla. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Aion silti elää, tämä ei määrittele minua. Katsotaanpa mitä tästä tulee! Millainen minusta sitten tulee, jos en enää olekaan näitä asioita, jotka nyt katosivat? Äiti ei ihmettele yhtään, että ihmiset menevät tässä tilanteessa paniikkiin ja tekevät kohtalokkaita ratkaisuja. Kuvittele, yritä edes kuvitella, tilannetta, jossa hukkaat sekä kiinnostuksen että kyvyn tehdä asioita, joita rakastat ja kaikki mitä katsot, on loputtoman synkkää. Mitä elämästäsi jäisi silloin jäljelle? Kuinka kauan jaksaisit sitä? Varsinkin kun et itse voi sille mitään, olet vain mennyt yhdessä yössä pilalle, etkä tajua miten näin kävi.

Teinipojan mielialakin on onneksi kohentunut ja lienee hyvä merkki, että Teinipojan on välillä jopa vaikea samaistua enää omien synkimpien biisiensä tunnelmaan. Teinipojan musauralla tapahtuu myös nyt tohinalla ja Teinipoika on monessa mukana ja siinä samassa koko perhe. Useimmat jutut ovat siistejä, liikuttavia ja koskettavia, mutta #erätaukokampanjan sisaruus-osuuteen osallistuminen ottaa koville koko perheelle. Kun perhe pohti lähtevätkö he kampanjaan mukaan, tämä oli yksi pohdittava asia. Miltä tuntuu kun kaikki taas revitään auki? Tuoko se tuskaa? Tuoko se helpotusta? Sulkeutuuko jokin ympyrä? Kun Äiti lukee Isosiskon vastauksia haastattelukysymyksiin, tuska on musertava. Isosisko on joutunut pärjäämään yksin, on piilottanut tunteensa. Pikkuveli on muuttunut näkymättömäksi, kärsii monesti yksinäisyydestä. Syyllisyyden tunne on tukahduttava. Äiti ei muista sisarusten elämästä juuri mitään sairausvuodesta – eikä sen jälkeenkään. Isosisko lohduttaa Äitiä, sanoo, että nyt on kaikki hyvin, mutta se ei auta tunteeseen, että Äiti on epäonnistunut. Kuivin silmin Äiti ei pysty haastatteluja lukemaan, vaikka olisi lukenut ne jo kuinka monta kertaa.

Kun päätös kampanjaan lähtemisestä ja siihen liittyvät suunnitelmat ja valmistelut on jo tehty, tulee Teinipoika yhtenä päivänä Äidin luo ja sanoo :”Mun kaulalla on joku patti”. Äiti sanoo, että se on varmasti joku flunssan nostattama imusolmuke, mutta Teinipoika on selkeästi huolestunut. Äiti miettii hetken miten asia nyt hoidetaan, mutta eihän tässä ole vaihtoehtoja. Pattia on mentävä näyttämään. Äiti kertoo Isälle ja yllättyy Isän reaktion voimakkuudesta :” Ei jumalauta! Ei taas! Ei voi olla totta!” Äiti yrittää rauhoitella Isää ja mietti, että ei heille kovin paksu nahka ole vielä tämän suhteen kasvanut. Äiti varaa jo ajan terveyskeskukseen, mutta kysyy sitten päiväsairaalasta miten toimitaan ja onneksi sieltä otetaan Teinipoika heti vastaan. Päästessään kaikkien jonojen ohi ja kaikista suljetuista ovista he vitsailevat VIP-palvelusta, mutta syy kohteluun on ikävä. Mieluummin jonottaisi muiden tavoin kuin aina pelkäisi.

Tutkimukset ovat tehokkaat, mutta Äiti huomaa turhautuvansa lääkärin kysymyksistä ruokahalusta tai flunssan oireista. Äidin tekee mieli huutaa, että ei niitä oireita viimeksikään ollut! Odotellessaan koetuloksia Teinipoika kysyy Äidiltä :” Uskoksä, että se on uusinu?” ”En usko” vastaa Äiti ja uskoo itsekin mitä sanoo. Lopputulema on se, mitä Äiti alunperinkin ajatteli: flunssan nostattama imusolmuke. Helpottuneina he lähtevät kotiin ja Äiti ajattelee, että aika rutiinilla jo meni tämä reissu.

Seuraavana päivänä Äiti huomaa olevansa lopen uupunut. Äiti luuli jo ottavansa rutiinilla tällaiset. Luuli, että se on ihan rutiinia miettiä, että jos syöpä on uusinut, niin mieluummin haluaisin sitten tämän kuin tuon syövän, koska jos Rabdomyosarkooma uusii, tippuvat selviytymismahdollisuudet radikaalisti. Kuka joutuu tekemään mielessään valintoja syöpien välillä? Sairasta. Äiti on ihan loppu, lykkää kaikkia töitään ja tuijottaa ison osan päivästä vain ikkunasta ulos.

Reissu vaatii veronsa, mutta tuo Teinipojalle ainakin uutta ajateltavaa. Pitkään jatkunut synkkyys murenee uudeksi taistelutahdoksi ja elämän arvostus nousee uudelle tasolle. Jokainen päivä on lahja – ja huomenna tää päivä on eilinen. Hyvässä ja pahassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s