Kakkaa glitterillä – mitä EI sanoa syöpälapsen vanhemmalle

Kaikessa on nykyään glitteriä. Glitterillä koristellaan söpöksi kaikkea, kauhunaamareitakin. Glitterillä koristellaan jopa puhdasta paskaa – kuten lasten syöpiä.

Kun jonkun lapsi sairastuu syöpään, on ympäristön reaktiot moninaiset: itku, järkytys, raivo. Näiden luonnollisten reaktioiden jälkeen alkaa asian jäsentäminen ja hyväksyminen ja tällöin astuu kuvaan se pirullisin oikotie kaiken ymmärtämiseen: selittäminen.

Ihmisen ikiaikainen tarve on selittää ympäröiviä ilmiöitä. Tästä syystä on tehty tarpeellisia tieteellisiä löytöjä – ja satutettu todella paljon lähimmäisiä. Sellaisen asian selittäminen, jolle ei ole selitystä – kuten lapsen syöpä – on yksinkertaisesti hanurista. Selityksen funktio on rauhoittaa selittäjä itse. Ketään muuta selittäminen ei palvele. Vai auttaako sairaan lapsen vanhempaa kuulla, että lapsi sairastui, koska oli saanut aiemmin aspartaamia/tehnyt syntiä/ käyttänyt liikaa kännykkää/asunut paikassa, johon on piilotettu jätteitä/koska poliitikot laittavat rahaa Afrikkaan?

Yhteistä näille kaikille selityksille on useimmiten se, että niille ei vanhempi voi enää mitään – ja se, ettei niillä ole mitään tekemistä lapsen syövän kehittymiseen. Ihminen selittää vain saadakseen oman maailmansa taas järjestykseen. Se on hänen itsekäs halunsa. Mutta syöpälapsen vanhemman maailma ei mene siitä järjestykseen, eikä tule menemäänkään, mistään selityksestä.

Oli syy mikä hyvänsä, katastrofi on tässä ja nyt. Kun paskamyrsky iskee, on turha miettiä, mistä kakka tuli. Tärkeämpää on siivota se pois. On paljon hyödyllisempää ja inhimillisempää ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa lapioimaan sitä lähimmäisen paskavuorta. Tästä syystä loka-auton miehet ei koskaan kysy ”Mistä kakka tuli?”. Ne tietävät sen jo tähän ikään mennessä eikä se kysymys ole vielä koskaan korjannut yhtäkään rikkoutunutta putkea.

On myös niitä, jotka tekevät kauniin mietelausetaulun joka tilanteesta. On lauseita kuten ”kaikesta voi oppia” ja ” kaikella on tarkoituksensa”, ”se mikä ei tapa, vahvistaa” ja ”myöhemmin ymmärrät kaiken”. Äiti on vakaasti sitä mieltä, että nämä lauseet sopivat moniin tilanteisiin, mutta ne EIVÄT sovi syöpäsairaan lapsen vanhemman tilanteisiin, ainakaan useimpiin niistä.

On kyllä totta, että sairastuttuaan vakavaan masennukseen Äiti ”oppi”, että ei voi jatkaa vanhassa työpaikassa, jos haluaa pysyä työkykyisenä. Äiti käytti jäljellä olevan työkykynsä siihen mihin pystyi ja perusti lopulta sitä varten firman. Hieno selviytymistarina. Oliko tämä nyt sitten se ”kaiken tarkoitus”, jonka Äiti ”myöhemmin ymmärtää”? Ja tälläkö kuitataan koko syöpä, masennus ja kaiken romuttuminen? Entä se äiti tai isä, jolla ei ollut voimia etsiä muita töitä, saati perustaa firmaa? Eikö hänellä olekaan ”kaiken tarkoitusta”?

Äiti on kuullut monesti kysymyksen ”Mitä syöpä on opettanut?”. Äiti on vastannut niihin kiltisti kuten kuuluu, jotain hetken merkityksestä ja muuta pinnallista soopaa, mutta mitä syöpä todellisuudessa voi opettaa? Miksi se voisi opettaa jotain? Oksettava, pelottava tauti. Ei yhtään mitään. Jos Äiti on ”oppinut nauttimaan hetkestä”, se ei johdu niinkään ilosta kuin pelosta. Seuraava hetki voi olla paljon pahempi. Kiitos syöpä tästä hyödyllisestä opista. Tai pelkäämään joka flunssaa, pattia, outoa oiretta. Pelkäämään tulevaisuuden ongelmia: traumoja, lapsettomuutta, elinvaurioita. Eli se kaikki mikä ei tappanut, opetti pelkäämään ja romutti stressinsietokyvyn nollille. Hyödyllistä oppia, syöpä! Keep up the good work!

Miksi on niin vaikea hyväksyä sitä, että jotkin asiat ovat läpeensä pahoja? Niissä ei ole mitään hyvää. Syövän jälkeen heille on kyllä tapahtunut paljon hyviä asioita, miettii Äiti. Mutta syöpä ei ole tehnyt niistä yhtäkään.

Ihmiset ovat.

Siitä Äiti on ikuisesti kiitollinen. Miksi kaikkeen hyvään tarvittiin syöpä, on kysymys, jota itsekunkin olisi hyvä miettiä kun haluaa auttaa jotain tai näkee avun tarpeen. Milloin joku mielestämme ”ansaitsee apua”? Voiko pyyteetöntä apua ansaita?

(Äiti, tuo suuri toimitusjohtaja, on ollut kiireinen, mutta havaitsi, että kaipaa blogia yhtä paljon kuin toivottavasti lukijat blogia. Lisää on siis tulossa. Ja Teinipoika, hänestä riittää juttua ♥️ Uusimpana uusin biisi. Nessuvaroitus! Kaikille, jotka ovat menettäneet jonkun)

Yksi kommentti artikkeliin ”Kakkaa glitterillä – mitä EI sanoa syöpälapsen vanhemmalle”

  1. Hei, valtavan hyvää tekstiä! Olen syöpään sairastuneen pojan äiti ja voin allekirjoittaa nuo näkemykset. Kenenkään ei tarvitse tulla kertomaan, että kaikella on tarkoitus jne. Glitteröikööt ihmissuhdesotkunsa noilla lauseilla, mutta pitäkööt suunsa kiinni syöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen. Se on helvetti, josta yrittää vaan selviytyä. Ja sitten ne selittäjät, juurikin noin kuinka kerroit, höpöttävät hätäpäissään itselleen jotain:)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s